Menetelmien äärellä

Vuoden lopuksi POLIMA ystävineen kokoontui kolmanteen tutkimuspäiväänsä 15.12. Turussa. Tutkimuspäivän teemana oli ”Miten tulevaisuuksia ja toisenlaisia maailmoja kuvitellaan? Metodologisia reflektioita?” Tavoitteena oli tarkastella erilaisia tieteen ja taiteen tarjoamia tapoja ja näkökulmia toisenlaisten maailmojen kuvitteluun. Pohdimme, miten tulevaisuuksia voi tutkia, miten taiteen avulla voi tutkia yhteiskuntaa, miten tutkimus ja opetus voivat luoda edellytyksiä utooppiselle ajattelulle, sekä miten kuvittelua voi tutkimuksessa ja opetuksessa virittää.

Päivän aloitti Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen yliopistonlehtori Katriina Siivonen otsikolla ”Osallistavat kulttuuriset polut tulevaisuuksiin”. Inspiroivassa puheenvuorossaan Siivonen avasi kulttuuriperinnön käsitettä, jonka avulla tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Kulttuuriperintö usein mielletään menneisyyteen liittyvänä ja otetaan jollain tapaa annettuna. Määrittelemällä kulttuuriperintöä tässä ja nyt voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä säilytämme ja miten tämänhetkiset valintamme ja arvostuksen kohteemme vaikuttavat tulevaisuuteen. Kulttuuriperinnön lisäksi voidaan Siivosen mukaan puhua tulevaisuusperinnöstä. Tulevaisuusperintö tarkoittaa tutkimuksen tarjoamia paikkoja ja välineitä kestävän kulttuurin murrosten luomiseen perinteestä ammentavan tiedon avulla. Tulevaisuusperintöön sisältyy olennaisesti eettinen punninta ja aiemmista historian murroskausista oppiminen. Siivosen esitelmä tarjosi myös kiinnostavan katsauksen tulevaisuusverstaiden metodologisiin ulottuvuuksiin.

Siivosen käsitteet resonoivat vahvasti POLIMA-hankkeessa kerätyn tutkimusmateriaalin kanssa. Tutkimissamme paikoissa yhdistellään luovilla tavoilla mennyttä ja tulevaa, vaalitaan vanhoja rakennuksia, ja samanaikaisesti kokeillaan, kuinka jälkifossiilisessa ajassa voisi elää maapallon tulevaisuuden mahdollisuudet huomioon ottaen.

Sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori Sanna Ryynänen Itä-Suomen yliopistosta jatkoi esittelemällä taideperustaisten menetelmien, erityisesti draaman, käyttöä yhteiskuntatutkimuksessa. Esityksessään ”Teatteri tutkimuksena ja tutkimuksessa – toisin tietämisen tie tulevaisuuksiin” Ryynänen keskittyi erityisesti Puhekuplia-hankkeeseen. Hankkeessa on teatterin keinoin pyritty edistämään ”epätodennäköisten kohtaamisten mahdollisuutta” ja tutkittu, miten vaikeista ja mielipiteitä jakavista asioista olisi mahdollista puhua ja tuottaa yhteistä ymmärrystä. Hankkeen tavoitteena on ollut myös peräänkuuluttaa tietämisen kehollisuutta, affektiivisuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Ryynäsen innostava esitys kysyi, miten tällainen kehollinen, affektiivinen ja kokonaisvaltainen prosessi voidaan raportoida niin että se olisi uskollinen prosessin moniaineksisuudelle ja luovuudelle. Usein tutkimus päädytään julkaisemaan artikkelin tai kirjan muodossa, jolloin tutkimuksen kielellinen rekisteri saattaa hallita ja muut ilmaisun ulottuvuudet jäädä katveeseen. 

Päivän lopuksi me POLIMAn tutkijat puhuimme kuvittelun opettamisesta keskittyen erityisesti syksyllä Turun yliopistossa vetämäämme kurssiin ”Harjoituksia poliittisessa mielikuvituksessa”. Kurssin lähtökohtana oli kysymys siitä, miten kuvittelua voi opetuksessa ja tutkimuksessa virittää ja harjaannuttaa. Esittelimme kurssilla kehitettyjä harjoitteita ja niiden saama vastaanottoa. Pohdimme leikin radikaalia potentiaalia osana yliopisto-opiskelua ja sitä, miten luoda ”toisin opiskelun” käytäntöjä.

Yhteenvetona päivästä toteamme, että tutkimus tarjoaa monenlaisia metodologisia mahdollisuuksia tulevaisuuksien ja toisenlaisten maailmojen kuvitteluun. Ne edellyttävät tutkimukselta kokeilemista, luovuutta, erilaisten tiedon muotojen kanssa toimimista, sekä monenlaisia osallistamisen käytäntöjä. Vaikka nämä tutkimuksen tekemisen tavat eivät ehkä ole valtavirtaa, oli rohkaisevaa nähdä, miten monin tavoin tutkimuksessa kuitenkin voidaan avata reittejä tulevaisuuteen.