Yhteisöllistä ja ekologista käytännön utopiaa Mustarindassa
Tammikuussa vietimme viikon Hyrynsalmella Mustarindan residenssissä kollegani Suvi Salmenniemen kanssa.
Residenssiä ylläpitävä Mustarinda-seura kuvailee toimintaansa nettisivuillaan seuraavasti: ”Mustarinda-seura kurottelee kohti jälkifossiilista kulttuuria yhdistämällä tieteellistä ja taiteellista tietoa ja kokemuksellista toimintaa, pyrkien jatkuvasti alentamaan niin oman toimintansa kuin siihen liittyvien hiilijalanjälkeä.” Tutkimuksemme kannalta Mustarinda on kiinnostava yhteisö; se on eräänlainen arkipäivän utopia, jossa yhdistyvät ekologisuus, yhteisöllisyys ja paikallisuuden huomioiminen.
Samaan aikaan kanssamme talossa oli kymmenkunta eri ikäistä taiteilijaa eri aloilta, toiset viettivät talossa muutaman viikon, toiset kuukauden. Mustarindan talossa yhdistetään uutta ja vanhaa; huonekalut ovat vanhoja ja käytettyjä, astiat viehättävästi eri paria ja vanha talo elää omaa elämäänsä. Toisaalta keittiö ja sauna on remontoitu uudet mukavuudet huomioon ottaen: Sauna muistuttaa spa-osastoa, keittiössä on induktio liesi ja pihalla on yhteisön sähköauto. Oletan, että valinnat on tehty ennen kaikkea ekologisin perustein. Yhdistelmä tuntuu toimivan, ja samalla se tuntuu ehdottavan myös jotain: ekologisuus ei synny kääntymisestä menneeseen vaan vanhan ja uuden yhdistelmistä.
Päivät kuluivat nopeasti: Aamiaista, työskentelyä, kävelyä, lounas, haastatteluja, sanomista ja päivällinen. Työprojektin intensiivistä suunnittelua ja rupattelua muiden talossa asuvien kanssa. Keittiökeskustelut olivat monialaisia ja huippu mielenkiintoisia: puhuimme vaihtoehtoisesta galleriatoiminnasta Kiinassa, Länsi-Saharan poliittisesta tilanteesta, kuluttamisen ja ekologisen elämän haasteista sekä runoudesta. Ja tietenkin poliittisesta mielikuvituksesta.
Toteutimme talossa aineistokeruuta, haastatteluja sekä harjoituksen keskustelun pohjaksi. Kehittämässämme harjoitteessa etsitään vihjeitä sen hetkisestä materiaalisesta ympäristöstä itse muotoiltuun kysymykseen siitä, millaista tulevaisuutta kohti olemme menossa. Harjoitteen pohjalta päädyimme keskustelmaan muun muassa vaihtokaupasta luonnon kanssa, oman toimijuuden suhteesta vallitseviin olosuhteisiin ja suhteestamme esineisiin.
Mustarindassa vietetystä viikosta jäi hyvä mieli. Ajattelin residenssien tärkeyttä ja sitä, miten tärkeää on välillä päästä pois omista arkisista ympyröistä ja muuttaa niitä reittejä, joita päivittäin kulkee, se tekee ajattelulle ja ruumiille hyvää. Mustarindassa paikan syrjäisyydellä on oma merkityksensä, siellä olevat ihmiset ovat enemmän tässä ja nyt (ajattelen jaettua keittiötä) – tosin täytyy sanoa, että teknologia on muuttanut tätäkin, aina jollakulla oli meneillään etäkokous tai joogatuokio zoomin kautta. Yhdessä asuminen vieraiden ihmisten kanssa herkistää ajattelemaan toisia ja pyrkimystä ottaa toiset huomioon. Koska talon järjestys on niin pitkälle mietitty, talo itsessään tuntui myös ehdottavan sujuvaa yhdessä olemista: kaikkea ei tarvitse sopia tai keksiä siinä paikan päällä aina uudestaan, vaan talon materiaaliset järjestykset jo ehdottavat omanlaistaan arkielämän utooppista käytäntöä.
Kuvat ja teksti
Pilvi Porkola