Utooppisen politiikan jäljillä

POLIMA piti projektikokouksen ja lukupiirin Seilin saarella 17. toukokuuta, aavistuksen hyytävissä alkukesän sääolosuhteissa. Seilin saari lumosi kylmyydestä huolimatta, ja kohmeista kehoa sulatti myös kesäkuun konferenssimme pääpuhujan Rhiannon Firthin teos Utopian Politics: Citizenship and practice (Routledge, 2012), josta saarella keskustelimme. Teoksen tavoitteena on kehittää ”kriittistä utooppista metodologiaa”, jossa teoria ja käytäntö kytkeytyvät yhteen, ja jonka avulla voidaan teoretisoida yhteiskunnallista muutosta ja sen mahdollisuuksia. Firth jakaa nykykeskustelulle ominaisen painotuksen tarkastella utopioita prosessuaalisina, avoimina, ruumiillisina, arjessa läsnäolevina toisenlaisen elämänmuodon kokeiluina.

Teos pohjautuu haastattelututkimukseen kahdeksassa brittiläisessä vaihtoehtoyhteisössä. Haastattelut asetetaan kirjassa vuoropuheluun utopioita koskevan teoriakeskustelun kanssa. Kantavana teemana on kansalaisuuden uudelleenajattelu. Teoksen kriittiselle lähestymistavalle ominaista on, ettei se ota annettuna olemassa olevaa (ja monin tavoin ulossulkevaa) kansalaisuuden mallia, vaan pohtii toisenlaisia ja kokeilevia kuulumisen ja osallistumisen tapoja. Anarkismi onkin yksi teoksen poliittisista lähtökohdista.

Teoksen rakenne rytmittyy kolmitasoiseen tarkasteluun. Firth esittelee ensin politiikan teorian klassista ja valtavirtaista teoretisointia erilaisten kansalaisuuteen liittyvien keskeisten käsitteiden, kuten alueen, oikeuksien ja auktoriteetin suhteen. Tämän jälkeen hän esittää vaihtoehtoisia luentoja näistä käsitteistä erilaisten kriittisten teoriaperinteiden kautta. Lopuksi hän tuo teorian ja käytännön yhteen tarkastelemalla, miten hänen tutkimissaan yhteisöissä pohdittiin kansalaisuutta ja sen muotoja, käytäntöjä ja tunnusmerkkejä, sekä millaisia toisenlaisia kansalaisuuden hahmottamisen ja harjoittamisen tapoja näissä yhteisöissä toteutettiin.

Yhteisöjen tasolla utooppisuus näyttäytyikin usein konkreettisena ja arkisena tekemisenä, normien haastamisena, neuvotteluna ja jakamisena – eli jatkuvana ja elävänä prosessina. Firthin mukaan erilaiset yhteisöt, joiden toiminnan hän määrittelee utooppiseksi, sitoutuvat toisin tekemiseen käytännössä esimerkiksi kiinnittämällä huomiota yhteisön päätöksentekotapoihin sekä nostavat esiin yhteisön sisäistä itsekriittisyyttä. Kirjassa tärkeänä näyttäytyivät myös vaihtoehtoiset tilat, jotka mahdollistivat nämä toisin tekemiset.

Meitä kirjassa puhutteli erityisen paljon sen selkeä esitystyyli ja taitavasti jäsennelty teoreettinen keskustelu. Kirjoittajan kyky liikkua sulavasti käytännöstä teoriaan inspiroi. Myös ruumiillisuutta ja tilallisuutta koskevat huomiot herättivät ajatuksia ja löysivät paljon kaikupohjaa omista tutkimusaineistoistamme. Koska Firthin empiirinen tarkastelu rakentui pitkälti haastatteluaineiston varaan, jäimme tosin kaipaamaan vielä konkreettisempia ja elämänmakuisempia kuvauksia siitä, miten utopioita eletään todeksi erilaisissa arkisissa käytännöissä. Toivomme oman etnografisen aineistomme antavan meille mahdollisuuksia tuottaa tällaista analyysiä POLIMAssa, samalla kun pyrimme Firthin kirjan esimerkkiä noudattaen kantamaan mukanamme teorian ja käytännön saumatonta vuoropuhelua.