Nuoret heittäytyivät esitystaiteilijoiden seurassa utopiaan
POLIMA jalkautuu syksyn ja alkuvuoden aikana pääkaupunkiseudun oppilaitoksiin yhdessä taiteilijoiden Talvikki Eerolan ja Maria Santavuoren kanssa. Vapaaehtoiset opiskelijat kutsutaan mukaan tuottamaan tutkimusaineistoa kuvittelemalla tulevaa.
Polimalaiset tuottavat parhaillaan tutkimusaineistoa pääkaupunkiseudun oppilaitoksissa yhteistyössä lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien nuorten kanssa. Käytännössä yhdessä tuotettava aineisto syntyy siten, että oppilaat osallistuvat taiteilijoiden Talvikki Eerolan ja Maria Santavuoren utopiakonsultaatioihin, jotka tallennetaan tutkimusaineistoksi. Ajattelemme, että jalkautumalla nuorten aikuisten pariin, pääsemme käsiksi tulevaisuudenkuviin, joita kuullaan liian harvoin. Tutkimuksessa haluamme tehdä tilaa nuorille, ja samalla kuulla, miten he haluavat sitä omista lähtökohdistaan olla rakentamassa. Konsultaatio tarjoaa tilaa tulla kuulluksi ja välineitä haastaa totuttuja tapoja ajatella sekä ottaa hetkeksi toinen näkökulma meneillään olevaan intensiiviseen elämänvaiheeseen.
Oppimisympäristö tulevaisuuden muovailuvahana
Esityksellisessä utopiakonsultaatiossa konsultoitava opiskelija ja tämän kuvitelmat nostetaan esityksen keskiöön. Konsultit toimivat seuralaisina, jotka kysymyksillään ohjailevat konsultoitavaa yhä syvemmälle kuvitteluun. Konsultaatiossa ympäristö – tässä tapauksessa arkiset oppilaitokset puitteineen – nähdään moninaisten mahdollisuuksien todellisuutena.
Ensimmäisenä konsulttien johdolla heittäytyivät unelmoimaan luovan alan ammattiin opiskelevat nuoret. Kysyimme opiskelijoilta tuoreeltaan kokemuksia konsultaatiosta. Monilla ei tutkimussessioon saapuessaan ollut tarkkoja ennakko-oletuksia siitä, mitä konsultaatiossa tulisi tapahtumaan.
”Kokemus oli maadoittava. Unelmat ovat usein tosi yksityisiä, ja niitä on vaikea kertoa läheisimmille ihmisillekään. Nyt oli helppo olla kosketuksissa niihin. Kun unelmat kohtasi utopian kautta, niihin sai konkreettisen näkymän”, totesi yksi osallistuja. Hänen mukaansa konsultaatio vahvisti ajatusta siitä, että hän on hakeutunut opiskelemaan oikeaa alaa.
Toinen osallistuja hahmotteli kokemusta seuraavasti: ”Tulevaisuuden miettiminen on mulle arkipäivää. Olen koko ajan tässä (tulevaisuus)fokuksessa, ja yritän ratkaista sitä. Tämä (konsultaatio) oli siksi kiva, että saan siihen jotain suuntaa antavaa.”
Usein päällimmäiset tunnelmat konsultaatioista olivat kokemuksen jälkeen euforiset: osallistujista tuntui hyvältä päästä päiväunelmoimaan keskellä arkea. Osassa vastauksista korostui myös risteyskohta, jossa opiskelijat elämässään ovat. Eritoten se korostui utopiasessiossa, johon osallistui joukko lukiolaisia, joista monilla ylioppilaskirjoitukset olivat jo käynnistyneet tai pian alkamassa. Utopiakonsultaatio tarjosi vaihtoehtoisen tavan kuikuilla kohti tulevaa lukiossa painottuvan opinto- ja urasuunnittelun sijaan. Toinen keskeinen teema, joka nousi konsultaatioissa esiin, oli läsnäolon tärkeys – ja vaikeus. Kun tulevaisuus on kriittisessä elämänvaiheessa kaiken aikaa tapetilla, unohtuu juuri tässä hetkessä läsnäolo ja ainutkertaiseen elämänvaiheeseen pysähtyminen.
Yksilökonsultaatioiden jälkeen opiskelijat kokoontuivat vielä vetämään yhteen keskeisiä konsultaatioissa nousseita teemoja ja neuvottelemaan yhteistä utopiaa. Yhteiseen utopiakarttaan ilmestyi avainsanoja kuten ”etsiminen, rauha, ovet, pelko ja lentäminen”. Lukiolaisryhmässä painotettiin rauhan tärkeyttä suhteessa itseen ja maailmaan sekä vapautta ja sen saamia erilaisia merkityksiä. Lisäksi päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että yhteisessä utopiassa kaikenlaisista yksilöiden lokeroinneista luovuttaisiin, sillä jokaisen täytyy saada olla sitä mitä on, ja kulkea omaa polkuansa omassa rytmissään.
Yhteinen hyppy uuteen
Utopiakonsulttien eli taiteilijoiden Talvikki Eerolan ja Maria Santavuoren mukaan konsultaatioihin osallistuneiden opiskelijoiden oli helppo heittäytyä utopiaan eikä johdattelua juuri tarvittu.
” Näiden nuorten kanssa keskustelu oli virtaavaa. Kosketus utopiaan löytyi heti”, Santavuori totesi.
Eerola iloitsi siitä, että konsultaatioiden vuorovaikutusta saadaan nyt ensi kertaa talteen, eikä se ole enää pelkästään konsultin ja konsultoitavan yhteinen salaisuus, vaikka kerätty aineisto toki käsitellään tutkimuksessa anonymisoidusti.
” Mulla on ollut monta vuotta toiveena, että konsultaatioita tallennettaisiin ja olen yrittänyt itsekin kirjoittaa niistä, että jäisi konkreettista jälkeä. Musta on ihanaa, että joku muu tekee sen, ja voin itse keskittyä teoksen toteuttamiseen ja kohtaamiseen. Se että on ulkopuoliset silmät, jotka keskittyvät vaan siihen, mitä tämä aiheuttaa ja luo, on vapauttavaa. ”
Meille tutkijoille yhteistyö taiteilijoiden kanssa tutkimusaineiston tuotannossa on samalla tavoin jännittävä uusi avaus, josta olemme oppineet ja inspiroituneet. Tavallaan on vaikeaa päästää irti omasta roolista aineiston tuottajana, toisaalta juuri näitä ’irti päästämisiä’ ja uusia kokeiluja tarvitaan nyt, kun haromme tietämme kohti erilaisia Suomesta löytyviä utopioita. Yhteistyö taiteilijoiden kanssa tarjoaa uusia menetelmällisiä tapoja tuottaa aineistoa. Todellisuuden tutkimuskeskuksessa 10 vuotta tarjolla ollut ja ajan kanssa hioutunut Utopiakonsultaatio-esityskokonaisuus tarjoaa hienon työkalun myös humanistisen tiedon tuottamiseen. Ja vaikka taiteellisessa yhteistyössä ollaan vasta alussa, tämä yhteistyö ei toivottavasti ole viimeinen. Tarkoitus on vuonna 2022 jatkaa muidenkin taiteellisten yhteistyökumppaniemme kanssa aineiston keruuta. Pysykää siis kuulolla!
Lisätietoja Todellisuuden tutkimuskeskuksen Utopiakonsultaatio-esityskokonaisuudesta:
https://todellisuus.fi/utopiakonsultaatio-2019/
Inna Perheentupa