Kieltäytyminen työstä, eli siis mistä?

Järjestimme lukupiiritapaamisen yhdessä Turun Kirjakahvilan kanssa vuonna 2019 ilmestyneestä Työstäkieltäytyjän käsikirjasta. Teos on moniäänisen kirjoittajajoukon kriittinen keskustelunavaus työstä ja siihen liittyvistä yhteiskunnallisista rakenteista ja kulttuurisista merkityksistä. Kirjoittajat pohtivat työstä kieltäytymistä ja siihen kytkeytyviä mahdollisuuksia muuttaa maailmaa. Lukupiiri siirtyi kuukaudella koronarajoitusten takia. Olimme ilahtuneita, että helmikuisena torstai-iltana paikalle tuli yli kymmenen aktiivista keskustelijaa ja aiheesta kiinnostunutta kuuntelijaa.

Keskustelimme aluksi kirjasta syntyneistä vaikutelmista. Useampi keskustelija kaipasi selvempää määritelmää sekä työlle että työstäkieltäytymiselle: milloin puhutaan palkkatyöstä, milloin taas vaikka aktivismista tai vapaaehtoistyöstä. Onko kaikki työ yhtä lailla työstäkieltäytymisen kohteena, yhteiskunnallisen muutoksen toiveen keskiössä?

Hajanaista vaikutelmaa kirjasta perusteltiin keskustelussa myös sillä, että kirja oli tehty jatkona eräänlaiselle performanssille, jonka tarkoituksena oli nostaa työn teemoja keskusteluun. Analyyttistä otetta tai poliittista ohjelmaa kaipaavat joutuivat pettymään, mutta keskustelun provosoijana kirja toimi kaikkien mielestä hyvin.

Työstäkieltäytyjän käsikirja on tehty kollektiivisesti, eikä yksittäisiä kirjoittajia mainita. Kirjassa on useita kiinnostavia haastatteluja, joissa nousee esiin ehkä kirjan paras anti: asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden äänet. Dialogisuus tekee tekstistä leppoisaa, ja valaisee työstäkieltäytymisen moninaisuutta, historiaa, erilaisia tunnelatauksia ja käytännön todellisuuksia. Työstäkieltäytyminen näyttäytyy yhtäältä strategisina käytäntöinä, toisaalta elämäntapana tai identiteettinä.

Henkilökohtaisten kokemusten näkökulmasta myös lukupiirin keskustelunaiheeksi nousi se, kuinka erilaisissa asemissa olemme suhteessa työhön ja siitä kieltäytymiseen. Työstä kieltäytyminen viittaa sanana siihen, että on työ, mistä kieltäytyä. Työstä kieltäytyminen on todella erilainen kysymys niille, joiden taloudellinen toimeentulo on turvattu muulla tavoin, tai joilla on muuta merkityksellistä tekemistä tai sosiaalista pääomaa – vaikkapa seuraa työn kysymysten ja muun identiteetin pohtimiseen, tai paikkoja, joissa tehdä järkeviä juttuja toisten kanssa. Esille tuli niin aktivistien, pitkäaikaissairaiden, vammaisten, hoivaajien kuin maahanmuuttajien erilaisia tilanteita suhteessa työntekoon ja sen monenlaisiin muunnelmiin. Myös työttömyyden ja tukien hakemisen byrokraattinen paino osuu osaan meistä erityisen raskaasti.

Pohdimme keskustelussa yhteyttä toisiin ja yhteistä toimintaa vastarinnan muotona, jota kirjassakin oli hieman avattu, esimerkiksi yhteiskuntalakon ja muiden solidaarisuuden muotojen kautta. Keskustelijat ehdottivat, että hoivatyön aliarvostusta vastaan voisi mahdollisesti taistella toisten alojen solidaarisuuslakoilla. Työn inhimillistämiseen, ja ajan ja rauhan tekemiseen erilaisiin merkityksellisiin töihin toivottiin aloitteita myös AY-liikkeeltä, joka nähtiin tässä suhteessa hampaattomana. Miksi esimerkiksi työviikon lyhentämistä ja työn jakamista tasaisemmin ihmisten välillä ei tavoitella aktiivisemmin sekä AY-liikkeen että päivänpolitiikan tasolla?

Lopuksi pohdimme millaista olisi tulevaisuuden hyvä työelämä ja millaista hyvä työelämä olisi kullekin keskustelijalle. Esiin tuli tarve kokea oma työ yhteisön tai yhteiskunnan kannalta merkittäväksi. Työltä toivottiin sisällöllistä vaihtelua, ja työnantajan arvostus omaa työtä kohtaan koettiin tärkeäksi. Hyvä työelämä tarkoitti monelle myös vähemmän työtä, mutta silti riittävää toimeentuloa.

Inspiroivan keskustelutilaisuuden jälkeen pohdimme, että työ sinänsä on tärkeää, ja kaikilla keskustelijoilla olikin halu tehdä työtä, vaikkakaan ei välttämättä palkkatyötä. Työstäkieltäytyjän käsikirja toimii kuitenkin provokaationa, joka avaa mahdollisuuksia kritisoida työn riistäviä, kuluttavia ja eri tavoin kestämättömiä puolia. Samalla se toimii mahdollisuutena kuvitella ja tavoitella sellaista työtä, joka olisi tekijänsä ja yhteisön näkökulmasta arvokasta ja hyvää.

Salome Tuomaala-Özdemir ja Hanna Ylöstalo

Työstäkieltätyjän käsikirja, Into 2019.