Keskusteluja Cixous’n kanssa

Naisten on kirjoitettava itsensä; heidän on kirjoitettava naisesta ja tuotava naiset kirjoitukseen, josta heidät on karkotettu yhtä väkivaltaisesti kuin omasta ruumiistaan … Naisen on synnytettävä itsensä tekstiin – yhtä lailla kuin maailmaan ja historiaan – omalla liikkeellään. Menneisyys ei enää saa määrätä tulevaisuutta. En kiellä etteikö historia yhä vaikuttaisi nykyajassa, mutta kieltäydyn vahvistamasta sen asemaa toistamalla sitä … Nyt on kiire hahmottaa tulevaa.

Näin kirjoittaa Hélène Cixous Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia -teoksensa alussa. Teoksesta ilmestyi uusi, 3. painos viime vuonna. Teoksen ansiokkaasta suomennoksesta vastaavat Heta Rundgen ja Aura Sevón.

”Nyt on kiire hahmottaa tulevaa” – tämä huudahdus inspiroi myös POLIMA-hankkeessa tehtävää tutkimusta poliittisesta mielikuvituksesta ja arkipäivän utopioista. Medusan nauru on merkittävä feministisen utooppisen ajattelun teos, joka ”ennakoi ennakoimatonta”. Cixous hahmottelee teoksessa naiskirjoitusta (écriture féminine) utooppisena käytäntönä. Naiskirjoitus ei viittaa naisten kirjoittamiin teksteihin, vaan ilmaisun tapaan, joka pyrkii kumoamaan naiseutta ja mieheyttä koskevat totuudet. Cixous pyrkii löytämään uusia tapoja kirjoittaa minuudesta, toiseudesta ja sukupuolesta. Hän luo kielellisen leikittelyn avulla utooppista tilaa: uusia rekistereitä, joissa ja joista käsin puhua ja kokea sekä kirjoittaa tekstiin ruumiillisuutta, torjuttua ja unohdettua.

Teos kutsuu suhtautumaan kirjoittamiseen uudenlaisella uteliaisuudella, purkamaan sen näennäistä itsestäänselvyyttä ja tunnistamaan sen radikaalin ja kumouksellisen potentiaalin. Kuten Cixous toteaa:

Kaikki tietävät että on olemassa paikka, missä taloudelliset ja poliittiset välttämättömyydet eivät pakota kompromisseihin ja alhaisiin tekoihin. Paikka jonka ei ole pakko toisintaa järjestelmää: kirjoittaminen. Jos jossain toisaalla voi välttyä tuolta helvetilliseltä toistolta, niin siellä missä kirjoitetaan, missä haaveillaan ja nähdään unia, missä uudet maailmat keksitään. (s. 87)

Teos virittää lukijan utooppiselle taajuudelle. Se kehottaa kieltäytymään toistosta ja ryhtymään kapinalliseen kirjoitukseen, jossa luodaan uudenlaisia olemassa olemisen tapoja vakiintuneiden sukupuolittuneiden kaavojen sijaan. Se ei kutsu ”soveltamaan” Cixous’n ajatuksia, vaan käyttämään niitä kysymysten ja ihmetysten virittäjänä ja jäämään kellumaan, uneksimaan ja harhailemaan määrittelemättömään ajattelun virtaan. Cixous kieltäytyy ehdottamasta pohjapiirrosta, karttaa tai ratkaisua, vaan jättää radikaalin utooppisen ajattelun hengessä kaikki polut auki.

Medusan nauru siis painottaa kirjoittamista utooppisena käytäntönä. Cixous’lle kirjoittaminen merkitsee yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuutta, paikkaa, jossa ”vallankumouksellinen ajattelu voi kohota siivilleen” (s. 42).

Kirjoitus on minussa kynnys, aula, eteis-tai olotila toiselle joka olen enkä kuitenkaan ole, joka en osaa olla mutta jonka tunnen hipaisevan minua, elävöittävän minua, joka raastaa, huolestuttaa ja muokkaa minua – keneksi? (s. 113)

Medusan nauru saa pohtimaan, mitä kirjoittaminen on. Mitä se voi tarkoittaa oman työn ja itseilmaisun kannalta? Miten voisi kirjoittaa toisin? Miten ottaa vakavasti Cixous’n haaste naiskirjoituksesta, jossa kieltäydytään toiseuttamisesta, binäärioppositioista ja omistamisen logiikasta? Miten kuvitella jotakin, joka ei toista sitä minkä jo tiedämme ja mihin olemme jo tottuneet? Miten siitä voi kirjoittaa?

Kirjoittaminen näyttäytyy uuden etsimisen keinona. Se on tapa mennä kohti tuntematonta ja tutkia sitä. Se on ”moninainen matka tuhansin eri reitein”, joka ei tapahdu ”riskeittä, tuskitta, menetyksittä” (s.114).

Medusan nauru julkaistiin alun perin ranskaksi 1975, samana vuonna kuin synnyin. Pian viisi vuosikymmentä julkaisemisensa jälkeen se on yhä ajankohtainen, ravisteleva, lumoava ja puhutteleva teos, jolla on paljon annettavaa sekä utopioita koskevalle nykykeskustelulle että kirjoittamisen pohdinnalle. Kirjoittaminen on akateemisen työn arkea, jota Medusan nauru saa katsomaan – ja ehkä tekemään – toisin.

On kirjoitettava, ja kirjoittamisen kautta kuviteltava sitä, mitä vielä ei ole. Kuten Cixous kehottaa: ”Kirjoita! Kirjoittaminen on sinua varten, sinä olet itseäsi varten, ruumiisi kuuluu sinulle, tartu siihen.”

Suvi Salmenniemi