Kesäterveiset utopiakonferenssista Brightonista

Utopian Studies Society Europen jokavuotinen konfrerenssi järjestettiin tänä vuonna heinäkuussa Brightonissa. Se tarjosi laajan kattauksen utooppisia lähestymistapoja eri aloilla kirjallisuudentutkimuksesta yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, pedagogiikkaan ja kulttuurintutkimukseen. Konferenssin teemana oli ”Opening utopia: New Directions in Utopian Studies” ja erityisesti erilaiset queer näkökulmat olivat vahvasti esillä. Osallistujia oli parisen sataa, sekä paikan päällä että netin välityksellä.

Konferenssin pääpuhujiksi oli kutsuttu kirjallisuuden tutkija ja professori Raffaella Baccolini Bolognan yliopistosta sekä kulttuurin- ja sukupuolentutkija professori Jack Halberstam Columbian yliopistosta

Baccolinin otsikkona oli “Reclaiming Critical Dystopia, Recovering Hope in Darkness” ja hän käsitteli otsikon mukaisesti kriittistä dystopiakirjallisuutta. Kirjallisuudessa dystopiat näyttäytyvät nykyajan kritiikkinä. Baccolinin mukaan dystooppisessa kirjallisuudessa käsitellään paljon poliittisia aiheita, kuten esimerkiksi naisen ruumista ja sen vapautta. Feministiseen kirjallisuusteoriaan viitaten hän totesi, että kirjallisuuden tehtävänä on häiritä ja horjuttaa lukijaa, saada tämä ajattelemaan itse ja siten myös toimimaan. Dystopian kautta avautuu utooppinen horisontti. Puheen jälkeen jäin kuitenkin miettimään, että jos sekä utooppisia että dystooppisia lähestymistapoja pidetään yhtälailla nykyajan kritiikkinä, olisin mielelläni kuullut jotain analyyttista näiden kriittisten tapojen eroista.

Toinen pääpuhuja oli kulttuurintutkija Jack Halberstam, jonka otsikkona oli “Un/worlding: an Aesthetics of Collapse”. Halberstamin puhe perustui hänen tulevaan kirjaansa, missä hän kehittelee unworlding – käsitettä ja erilaisia maailman hahmottamiseen liittyviä merkitysjärjestelmiä ympärillämme. Sivuten sekä posthumanistista tieteentutkimusta, afropessimismiä että kirjallisuutta hän pyrki rakentamaan siltaa ns. kovien tieteiden ja humanismin välille. Luennossaan hän peräänkuulutti maailman ja sen merkitysjärjestelmien purkamista osana uudenlaisia ajattelun ja elämisentapoja, jossa suhde ei-inhimilliseen on keskeistä. Halberstam oli loistava ja provosoiva puhuja, joka tempaisi mukaansa – vaikka nyt jälkeenpäin, kun katson muistiinpanojani en ehkä saa ihan kaikesta kiinni.

Omassa työpajassani esittelin Poliman tutkimusta keskittyen erityisesti utooppiseen pedagogiikkaan ja siihen liittyviin harjoituksiin. Teimme muutamia harjoituksia ja keskustelimme niiden pohjalta. Osallistujia oli viitisentoista ja oli hauska nähdä, että harjoitukset toimivat – tai ainakin ne herättivät vilkasta keskustelua – ja toivottavasti myös huomion siitä, miten oma arkeen liittyvä havainnointimme on keskeinen tekijä tulevaisuuteen ja vaihtoehtoihin suuntautuvassa ajattelussamme.

Kolme päivää kestänyt konferenssi oli varsin iso, rinnakkaisia puheenvuoroja ja paneeleita oli 5-6. Konferenssi-intuitioni johdatti minut kuuntelemaan elokuvantekijöiden queermanifestia, utooppista pedagogiikkaa esittelevää paneelikeskustelua ja osallistumaan science fiction henkiseen työpajaan, jossa kuvittelimme omaa tulevaisuuden kaupunkia ja kotiympäristöä sekä pohdimme käytännön tulevaisuusvaikuttamista. Mitään varsinaisia uusia oivalluksia en ehkä saanut, mutta oli kiinnostavaa kuunnella miten eri aloilla utooppisia käytäntöjä ja ajattelua sovelletaan ja ennen kaikkea miten tärkeäksi se koetaan. Ehkä hieman pettymystä koin siitä, miten paljon puheenvuoroja dystopiasta oli tarjolla ja se tuntui painottuvan erityisesti pääpuhujien aiheenvalinnan kautta. Huolimatta siitä, että Baccolini väitti dystopioiden avaavan utooppista ajattelua, en itse ole siitä niinkään varma. Vaikka ymmärränkin että dystopia on utooppisen ajattelun vastinpari, ajattelen että sekä populaarikulttuurissa että yhteiskunnallisessa ajattelussa uhkakuvat ovat paljon helpompi kritiikin muoto kuin utopiat, ja vastaavat harvoin kysymykseen “mitä sitten?”. Utopian ajatteleminen ja utooppisten käytäntöjen toteuttaminen on selvästi vielä monella tapaa haaste.

Pilvi Porkola