Feministinen pedagogiikka, utooppiset käytännöt

Poliman tutkijat kirjoittivat feministisistä utopioista ja kuvittelun pedagogiikasta juuri ilmestyneeseen kirjaan Intersektionaalinen feministinen pedagogiikka (toim. Aino-Maija Elonheimo & co). Tekstissään he avaavat feministisen pedagogiikan ja utooppisen praktiikan kytköksiä.

”Feminististä ajattelua ja liikettä voi perustellusti lähestyä utooppisena – yhteiskunnallisen unelmoinnin käytäntönä – jossa artikuloidaan halu parempaan olemassaoloon, kuten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Yhteiskuntakritiikki sekä vaihtoehtoisten todellisuuksien ja tulevaisuuksien kuvittelu ovat tärkeä osa feminismiä tutkimuksellisena lähestymistapana ja yhteiskunnallisena liikkeenä.”

”Erilaiset arkipäivän utopiat, eli uudenlaisten yhteiskunnallisten elämänmuotojen luominen ja todeksi eläminen arkisessa yhteistoiminnassa muiden kanssa, ovat olleet keskeinen osa feministisen liikkeen toimintaa. Feminististä utooppista ajattelua ilmenee niin tutkimuksessa, aktivismissa kuin taiteessakin. Se voi ilmetä sekä kuvitelmina toisenlaisista maailmoista että erilaisina tekemisen tapoina, kuten esimerkiksi uudenlaisten tietämisen tapojen ja ilmaisumuotojen etsimisessä.”

”Utooppinen ajattelu ei synny itsestään, vaan vaatii harjoittelua ja aikaa tuntemattoman edessä. Vaikka utopiat ovat aina sidoksissa omaan aikaansa, parempien maailmojen kuvittelua voi estää esimerkiksi liiallinen kiinnittyminen nykyiseen yhteiskuntajärjestykseen ja sen rajoituksiin, jolloin toisenlaiset tulevaisuudet näyttävät mahdottomilta. Utooppinen ajattelu edellyttääkin poliittista mielikuvitusta, jota voidaan virittää ja harjoitella eri keinoin niin tutkimuksessa, aktivismissa kuin opetuksessakin.”

”Feminististä pedagogiikkaa ja utooppista ajattelua yhdistää pyrkimys toisin tietämiseen sekä tiedon yhteistoiminnallinen rakentaminen. Menetelmällisesti molemmissa on tärkeää kokeilevuus, epävarmuuden sietäminen, harhailu sekä valmiin tiedon ajatuksesta luopuminen. Tietämisen prosessi ei tapahdu yksiselitteisenä janana, vaan tietäminen rakentuu moniaistisen ja ruumiillisen kokemuksen, teorian ja käytännön yhteenliittymien sekä yhdessä jakamisen kautta.”

Lainaukset:

Pilvi Porkola, Hanna Ylöstalo ja Suvi Salmenniemi: ”Feministiset utopiat ja kuvittelun pedagogiikka.”

Lue koko artikkeli – ja koko kirja!

Intersektionaalinen feministinen pedagogiikka. Toim. Aino-Maija Elonheimo, Sari Miettinen, Hanna Ojala & Tuija Saresma. Vastapaino 2022.