Yhdistykset jakoivat kokemuksiaan POLIMA-hankkeen tutkimus- ja verkostoitumispäivässä

Kutsuimme helmikuun alussa saman pöydän ääreen POLIMA-hankkeessa tutkimiamme yhdistyksiä. Nämä yhdistykset ovat Turussa, Aurajoen kupeessa vanhalla maatilalla monenlaista kulttuuritoimintaa järjestävä Elävän Kulttuurin Koroinen, Kainuussa residenssitoimintaa järjestävä ja jälkifossiilista elämäntapaa kohti kurotteleva Mustarinda ry sekä edullisia asuntoja nuorille vuokraava ja nuorten kulttuuritoimintaa Helsingissä fasilitoiva Oranssi ry. Näiden yhdistysten toiminnalle yhteistä on muun muassa kriittinen suhtautumistapa valtavirtayhteiskunnan elämäntapaan sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän tulevaisuuden tekeminen arkisissa käytännöissä. Tästä syystä lähestymme näitä yhteisöjä tutkimuksessamme arkipäivän utopioina. Käsitteellä viittaamme tapaan, jolla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia eletään yhteisöjen arjen tasolla todeksi. 

Tapahtumassa yhdistykset esittelivät toimintaansa, ja sen kannalta ajankohtaisia kysymyksiä. Keskeinen teema, josta yhdistysten edustajat vaihtoivat ajatuksia, oli niiden toiminnan jatkuvuuden takaaminen, kun rahoitus on jatkuvasti jossain määrin epävarmaa. Moninaisesta toiminnasta ja oman alueen elävöittämisestä huolimatta kaikilla yhdistyksillä ei esimerkiksi välttämättä ole varaa palkata työntekijää koordinoimaan vapaaehtoistoimintaa. Vaikka taloudellisista resursseista saattaakin usein olla puutetta, mielikuvituksesta ja kekseliäisyydestä sen sijaan ei ole. Kaikissa yhdistyksissä toteutetaan monenlaisia kokeiluja ja kehitetään toimintaa jatkuvasti eteenpäin.

Niin ikään yhdistyksiä pohditutti vapaaehtoisten sitouttaminen yhteisöjen toimintaan. Ihmiset eivät välttämättä enää entiseen tapaan sitoudu yhdistyksiin pitkäjänteisesti, vaan osallistuvat niiden toimintaan pistemäisemmin. Keskustelussa näyttäytyi tärkeänä myös yhteisöjen kyky toimia omaehtoisesti ja säilyttää riippumattomuutensa, eli ohjata itse omaa toimintaansa. Tämän katsottiin mahdollistavan niiden aidosti vaihtoehtoiset ja kestävämmät käytännöt.

Kaikki kolme yhdistystä ovat varsin pitkäikäisiä ja ne ovat onnistuneet vakiinnuttamaan yhteiskunnallisen asemaansa. Oranssi, joka aloitti toimintansa 1990-luvulla talonvaltausliikkeenä, on nykyään Helsingin kaupungin yhteistyökumppani. Kaupunki on usein juuri Oranssiin yhteydessä etsiessään vanhoille suojeltaville rakennuksille hallinnoijaa. Samalla yhdistys voi tarjota entistä useammalle nuorelle aikuiselle edullista asumista. Asumisen kautta nuoret oppivat muun ohella demokraattista yhdessä toimimista, tekeväthän asukkaat Oranssilla kaikki taloja koskevat päätökset itse. Mustarinda puolestaan on palkittu jälkifossiilista elämää käytännön tasolla tarkastelevasta ja taiteellisia ja tieteellisiä toimintatapoja yhdistelevästä työstään taiteen valtionpalkinnolla. Elävän Kulttuurin Koroinen toimii yhteistyössä muun muassa Turun kaupungin kanssa, ja sen hallinnoimalla maatilalla tapahtuu monenlaista osallistavaa kulttuuritoimintaa. Yhdistys muun muassa edistää permakulttuuria ja vaalii yhteisöllisyyttä ja sen uusia muotoja.

Tilaisuudessa keskusteltiin myös siitä, miten nämä jo asemansa vakiinnuttaneet yhdistykset voivat pitää toimintansa uusille osallistujille ja jäsenilleen mielekkäänä ja avoimena. Samoin pohdittiin sitä, että monet yhteiskunnalliset kysymykset saattavat näyttäytyä erilaisina riippuen siitä, katsotaanko niitä kaupunkikeskusten vai syrjäseutujen näkökulmasta.

Tilaisuudessa kuultiin myös tutkija Eeva Houtbeckersin esitelmä, joka käsitteli hänen kasvun jälkeistä taloutta koskevaa tutkimustaan. Houtbeckers puhui muun muassa uusista kasvun jälkeisistä työn muodoista, ammateista ja kestävyyden vipuvaikutuksista. Myös me POLIMA-hankkeen tutkijat esittelimme omaa tutkimustyötämme. Ensimmäinen yhdistyksiä koskeva tieteellinen julkaisumme Ikuiset talkoot: uusintava työ arjen utopioiden rakentamisessa julkaistiin viime vuonna Poliittinen talous -lehdessä. Se käsittelee haastatteluissamme esiin noussutta keskeistä teemaa, joka yhdistää kaikkia tutkimiamme yhteisöjä: uusintavaa, eli elämää, yhteisöjä ja kulttuurista muistia kannattelevaa työtä ja sen paikkaa arjen utopioissa.

Toisessa artikkelissamme, jota ei ole vielä julkaistu, käsittelemme arkipäivän utopioiden materiaalisuutta. Tarkastelemme erityisesti rakennusten merkitystä yhteisöjen muodostumiselle ja ylläpitämiselle. Rakennukset mahdollistavat yhteisöjen irtaantumisen valtavirtayhteiskunnasta, ja tätä kautta uuden ajattelun ja vaihtoehtojen arkisen testaamisen ja uuden oppimisen. Ne myös luovat yhteisöille ajallista jatkuvuutta.

Tutkimus- ja verkostoitumispäivämme tuloksena totesimme, että arkipäivän utooppisiin yhteisöihin paikantuu paljon sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän tulevaisuuden tekemistä koskevaa tietoa, joka tulisi nähdä yhteiskunnassa tärkeänä tietoresurssina ja asiantuntijuutena. Seuraamme mielenkiinnolla yhdistysten työtä ja toivomme vuoropuhelumme ja yhteistyömme jatkuvan.